”Well-earned” mid-semesterbreak!

Nyt on taas muutama viikko menny ihan liian nopeesti ohi. Mulla alko tällä viikolla loma eli puolet lukukaudesta on jo takanapäin (en voi tosiaan tajuta et missä välissä, hurjaa et kohta kaikki on jo ohi mut onneks ei ihan vielä). Ennen lomaa oli parit tentit ja muitakin palautettavia tehtäviä niin piti muutamia päiviä kuluttaa oikeen urakalla peppua kirjaston penkillä et sain kaikki luettua & hoidettua ja nyt toivotaan et kaikki meni läpi. Ois tietty voinu vähän aktiivisemminkin opiskella tossa kurssien mittaan mut ihan liikaa aurinkoa, rantaa, teemapuistoja, grillailuja, olutta ja muita huvituksia tarjolla, ei vaan pystynyt nyt parempaan tällä kertaa :D

Oltiin muutama viikko sitten retkellä Moreton Islandilla ja Noosassa Charlotten, Lauran ja Jaanan kanssa, mikä oli ihan mahtavaa. Otettiin ke iltana mun luentojen jälkeen juna Brisbaneen Charlien kanssa ja nähtiin muut tytöt hostellilla. Eka yö oli kyl aika helvetillinen, koska meidän hostelli osottautu bed bug –luolaksi, jossa kirjaimellisesti pystyttiin laskemaan luteita lampaiden sijaan ennen kun mentiin nukkumaan (Brisbane Woodduck, never go there). Onneks olin niin väsyny et sain kuitenkin nukuttua ihan ookoosti, toisin kuin esim. Laura, joka varmaan traumatisoitui eliniäksi tyynystä roikkuvista ötököistä (ehkä siks et bongattiin kaikki luteet sen sängystä). Sängynkään vaihto ei auttanu eikä tietenkään saatu mitään hyvitystä, koska hostellityöntekijät oli päättäny että ”kaikissa australian hostelleissa ja jopa viiden tähden hotelleissa on bed bugeja, joille ei vaan valitettavasti voi tehdä mitään”, mikä tietenkään ei oo totta. Yhessäkään paikassa meidän joulukuun roadtripilla ei törmätty bed bugeihin, vaikka ties mitä kaikkee muuta meidän huoneissa kyl oli.

Seuraavana aamuna lähettiin aikasin kohti Moreton Islandia, jossa ajeltiin jeepillä ympäriinsä, päästiin sandboardaamaan, bongailemaan merikilppareita, uimaan lagoonissa ja upeilla rannoilla. Oli kiva kun meitä oli niin pieni ryhmä, vaan 3 sveitsiläistä autossa meidän lisäks. Muutenkin meininki oli aika rento, yhessä välissä meidän opas mm. juoksi lauta kainalossa surffaamaan parit aallot sillä välin kun me uitiin. Illalla matkustettiin vielä superväsyneinä Brisbanesta Noosaan busseilla, päästiin ihan kätevästi paikallisilla matkakorteilla julkisilla, vaikka jouduttiinkin ottamaan 3 eri bussia ja matkaamaan yhteensä muutama tunti...Noosa oli kans upee, ekana päivänä tehtiin bushwalkki kansallispuistossa ja tokana päivänä kajakoitiin Noosa riverissa. Kansallispuistossa oli tosi hienoja rantoja ja muita maisemia, joihin päästiin tutustumaan vähän liiankin perusteellisesti, koska yhessä vaiheessa eksyttiin reitiltä ja onnistuttiin jotenkin kiertämään ympyrä sen sijaan et oltaisiin jatkettu suoraan rannikon myötäisesti sunshine beachille mikä oli meidän piknik-määränpää :D Joo, en tiedä miten se oli mahdollista...naiset liikenteessä. Vinkkinä myöskin että varvasläpsyt ei oo mitkään parhaat patikointikengät.

Seuraavalla viikolla oli ihan hauska kun mun suomalainen kaveri Johanna käväsi täällä pari päivää Malesiasta käsin (sama Johanna siis joka nähtiin sattumalta Penangissa). Ei kyllä kauheesti mitään ehditty tehä kun oli niin vähän aikaa, mut oli ihan hauska istuu ees vähän kahvin ja viinilasin äärellä ja vaihtaa kuulumisia. Sit näihin viikkoihin on mahtunut muutamat synttärit ja läksiäiset ja ollaan muutenkin löydetty kyllä syitä juhlia ihan muuten vaan, esim. torstaisin melbasin 2,5 dollarin coronat on ollu aika kovassa kulutuksessa. Oon myös käyny surffaamassa niin paljon kun oon ehtiny ja pystyny. Oon edelleen aivan paska, mut ainakin meressä aina naurattaa eikä itketä, pääsee olemaan ulkona ja nauttimaan auringosta jos se sattuu paistamaan. Nyt ollaan onneks myös päästy muutamaan kertaan surfersin ulkopuolellekin paremmille surffausapajoille (Burleighiin ja Currumbiniin) kavereiden autojen kyydissä, mikä on ollu siistiä ja kätevää. Huomenna kokeilemaan Kingscliffia NSW:n puolelle, katotaan mitä siitä tulee. Sit tiistaina pääsen vihdoin taas reissaamaan kun lähetään parilla autolla roadtripille ajelemaan rannikkoa ylöspäin kohti Whitsundayseja ja purjehduretkeä, can´t wait!  Lisää kuulumisia sit loman jälkeen!

Punch, surfings and Plato's symposium

Apuaaa aika menee niin nopeesti etten ees tajunnut etten oo kirjottanu mitaan tanne melkeen viiteen viikkoon. Mut nyt tartun harkaa sarvista ja paivitan vahan kuulumisia. Tastakin tulee siis pitkahko teksti eli papukaijamerkkeja taas jaossa niille, jotka jaksaa lukea kokonaan ;) Jouduin sitten ostamaan kokonaan uuden lapparin kun sen toisen kapistuksen korjaaminen olis maksanut kuitenkin sen verran, ettei se olis oikeen kannattanut kun tarvitsin muutenkin kotimaahankin kunnon koneen. Melkeen kylla itkettaa kun matkabudjetti joutu karsimaan sellasen kolauksen. Oottelen viela mun suomalaisen nappaimiston saapumista ja joudun kirjottelemaan ilman suomalaisia kirjaimia edelleen, pahoittelut siita vaikka tuskin ketaan nyt niin kovin haittaa.

Nyt oon siis jo ihan hyvin asettunut tanne; sain vihdoin viisumin, avasin pankkitilin, hankin pyoran, opettelin bussireitit ja otin lahiympariston haltuun yms. ekojen viikkojen aikana. Sain itseasiassa pyoran mun alakerran kamppikselta (siella asuukin muuten nyt 3 kundia, 2 intialaista Harry & Bronch ja aussilainen Chris) joka kylla sanoi ettei se toimi ihan kunnolla, mut kun lahdin ajelemaan silla yliopistolle tajusin ettei siina toimi kunnolla vaihteet EIKA jarrut ja satula oli ihan liian matala..lisaksi sain hieman nolostusta herattavan oranssin ”sporttisen” kyparan, jota taalla on pakko kayttaa kun muuten penalties apply. Niinpa siis paadyin nauramaan yksin aaneen itelleni keskella mun koulumatkaa kun tajusin etten voi pyorailla oikeen ylamakia enka alamakiakaan ja sotkin eteenpain polvet suussa, niinpa paatin ostaa uuden tarjouspyoran ja myyda sen sitten lahtiessa. Mutta kyparan pidin, koska jostain asioista pitaa tinkia ja saastaa valitettavasti  :D.

Kurssitkin on nyt vihdoin kunnossa, vaikka jouduinkin vaihtamaan viela yhden toiseen pari viikkoa sitten ja tietty siina uudessa kurssissa olikin sitten heti koe weekly readingseista, johon en tietenkaan ollut lukenut koska olin ilmottautunut kyseiselle kurssille 2h ennen, eli eka koe menikin sitten arvaamalla..eli hyvin alkoi taakin opinahjo taalla. Mut onneks se nyt ei ollut mikaan kovin iso juttu, kun toi oli joka viikkoinen weekly quiz johon ehdin sit valmistautua paremmin seuraavina viikoina. Mun valitsemista kursseista kolme neljasta on tosi mielenkiintoisen ja hyodyllisen oloisia, mut yhden suhteen mulla on vahan motivaatiovaikeuksia kun se on liian filosofinen mun makuun (luetaan mm. Platonia!), mut jos haluun taalta koko sivuaineen plakkariin niin mun on luettava myos toi kyseinen kurssi..Mitaan ihan ylitsepaasemattoman vaikeen olosia noi muut kurssit ei ole (tai no, katsotaan nyt miten paljon aikaa esim.esseiden kirjottamiseen kuluu..) mut hommaa on jotenkin yllattavan paljon, ainakin jos tekee ihan taysin tunnollisesti kaiken maaratyn ja kaikki lukemiset joka viikolle, mita ma en tietenkaan viela kertaakaan oo tehnyt..hupsista vaan, oli ehka vahan liian pitka loma kun nyt on vahan kaynnistymisvaikeuksia taas tahan ”arkeen”. Mutta toki haluun hoitaa kurssit lapi kunnialla kun tasta on nyt maksettukin (nimim. Vielakin katkera HY:n tarjoamista liian vahaisista vaihtopaikoista kaukomaihin).

Orientaatioviikolla olin siella Byron Bayn retkella. Lahdin vahan vasyneena matkaan kun edellisena iltana kavastiin kamppisten ja muutaman saksalaisen ja tanskalaisen tyton kanssa Surfersisssa yhden klubin ladies nightissa. Ei oltu kovin myohaan, mutta oli ihan kiva todeta etta taalla on monilla klubeilla tiistaisin ja torstaisin (ja joskus vloppuisinkin) naisille ilmaiset juomingit. Tosin usein esim.bissea ei saa tilata vaan vaihtoehtoja on vaan viinamikserit, jotka usein maistuu pelkalta mehulta/limulta. Menomatkalla Byroniin paastiin Currumbinin elainpuistossa taas rapsuttelemaan kenguruita ja koalia, mika oli ihan hauskaa mutta saa oli supersateinen meidan ekana paivana. Perille paastyamme Byronissa tehtiin isolla porukalla kavelyretki majakalle, josta paasi laskeutumaan portaita pitkin manneraussien itaisimpaan kohtaan. Paluumatkalla sielta alkoi sataa kuin esterin tiedatte kylla mista, ja kun paastiin takaisin hostellille oltiin aivan lapimarkia ja totaalijaassa. Mutta suihkun ja vaatteiden vaihdon jalkeen oltiinkin valmiita juhlimaan. Mentiin porukalla paikalliseen baariin jossa poydat oli rakennettukin tanssimista varten, eika kovin kauaa mennyt ennen kun melkeen koko baari helui innoissaan poydilla.

Seuraavissa kahdessa paivassa parasta oli surffitunti ja merikajakointi. Surffaaminen oli superhauskaa, mut tietty tosi vaikeeta ja hasardia ekaa kertaa, loysinkin muutamia tosi isoja mustelmia ja lihaskipuja itsestani sen jaljilta seuraavina paivina, mut just hyvaa liikuntaa! Aluks en tajunnu ollenkaan et mita mun kuuluis vedessa tehda mut muutamien surkeiden yritysten ja ohjaajan neuvojen jalkeen paasin lopputunnista jopa muutamaan otteeseen laudan paalle seisomaan. Kajakkiretkella tarkoitus oli bongailla delfiineja ja merikilppareita mut meita oli niin iso ryhma, etta veikkaisin et pelastytettiin kaikki elukat pakoon ja nain meressa vaan yhden evan, jonka tosiaankin toivon olleen delfiini eika hai...Vahan oltiin tietty katkeria kun kuultiin mita kaikkea muut ryhmat oli bonganneet, mutta onneks nain jo merikilppareita Gileilla ja delfiineja NZ:ssa eli ihan kauheen kateellinen ei tarvinnu olla J Ja saa oli kajakkiretkella taydellinen kun aurinko alko taas paistamaan ihanasti. Byronin retki oli kokonaisuudessaan aika hauska, mut mulla oli tietylla tavalla vahan vanha olo aina valilla, koska suurin osa porukasta oli esim. nuorehkoja jersey shore –henkisia jenkkeja, jotka oli mm. erittain innoissaan siita, etta olivat taalla vihdoin juomisiassa... Onneks kuitenkin tapasin myos enemman samanhenkisia ja samanikasia, tosi kivoja tyyppeja. Paluuiltana lahdettiin taas juhlimaan, koska mun kamppikset oli hankkineet mulle silla aikaa kun olin Byronissa lipun yliopiston beach partyihin, jotka pidettiin kampuksen Unibarissa. Oli hauskaa tavata taas uusia tyyppeja ja naureskella ihmisten asuille, jotkut oli nimittain vieny rantateeman astetta pidemmalle ja nahtiin mm.merenneidoiksi pukeutuneita kundeja ja merilevia.

Seuraavana vloppuna mun kamppiksen Charlotten saksalaiset tutut, jotka opiskelee Sunshine Coastilla tuli meille pariksi yoksi majoittumaan, koska Coolangattassa (n.1h bussimatka taalta rannikkoa pitkin) oli meneillaan Gold Coastin Quiksilver & Roxy –Pro surffikisat, joita ne halusi menna katsomaan.  Lahettiin poikien mukana seuraavana paivana bussilla kattelemaan mita surffikisoissa oikeen tapahtuu. Oli just hauskaa ja Coolangattassa oli tosi kaunis ranta, mut ilma oli harmi vaan tosi sateinen taas ja aallot aika pienia ammattilaisten mittakaavassa, mika tarkotti et sina paivana oli naisten vuoro surffata (kauheeta et miehet osaa sit vissiin paremmin ;). Mut bongattiin hyvia naissurffareita maailmanmestari mukaanlukien mika oli aika siistia. Mentiin kuitenkin uudestaan  myos seuraavana paivana Charlotten kanssa kahestaan, koska ilma oli niin ihanan aurinkoinen ja aallot isommat ja haluttiin yllattaen nahda myos miessurffareita, mika kovasti nauratti meidan muita kavereita jostain syysta..:D Oli kyl hyva etta lahettiin koska oli kivaa naha surffikisat myos hyvassa saassa; kunnon festarihenki, sadoittain ihmisia seiso vedessa melkeen surffiaalloissa saakka hurraamassa ja musa soi. Kaljatelttakin loytyi, mika aiheutti mussa lievaa suomen kesa ja festarit –ikavointia.

Seuraavalla viikolla pitikin sitten alkaa jossain maarin jo opiskelemaankin, mutta onneks mulla on luentoja ja tutorialeita vaan ma, ti ja ke, joten onnekkaasti pitkat viikonloput jeee! Heti kylla huomaa, kun paatin etten tee taalla tyota opintojen ohella, etta opiskelun lisaksi vapaa-aikaa on ihan eri mittakaavassa ja stressattavia asioita huomattavasti vahemman..Voispa elaa nain Suomessakin, mutta eipa taida olla varaa. Kyseisella viikolla paasin mukaan neljan muun suomalaisen saunailtaan. Oli ihan huippua paasta saunomaan pitkasta aikaa, vaikka puitteet olikin vahan erilaiset kun kotimaassa; sauna oli Surfersissa suomalaistyttojen pilvenpiirtajassa sijaitsevan kampan alakerroksessa ja vilvoittelu tapahtui kahdessa eri uima-altaassa jarven, lumihangen tai avannon sijaan. Siella oli ihkaoikea suomalainen saunakiuas, jonka ylapuolelle oli tosin kiinnitetty kyltti, jossa sanottiin ettei kiukaalle saisi heittaa vetta, koska sen ”elementit saattavat kulua”. Onneks me kuitenkin tiedettiin paremmin ja saatiin sauna kuumaksi :D. Saman viikon perjantaina kaytiin samojen suomalaistyttojen grillibileissa ja yksien ruotsalaisten illanistujaisissa (kylla, taalla on tosiaan paljon skandinaaveja), josta jatkettiin Surfersin yoelamaan. En oo oikeen viela paattanyt tykkaanko Surfersin yoelamasta vai en, suurin osa klubeista muistuttaa melkeen seduloita ja on melko pinnallisia. Tytot pukeuttuu niin pieniin vaatteisiin etta huhheijaa ja kundit kavelee kuin meloonit kainaloissa, mut toisaalta se on niin overia et se on melkeen hauskaa. Mut mulla on kylla missio meneillaan loytaa vahan rennompiakin baareja taalta.

Seuraavana viikonloppuna kaytiin Australia Zoossa ja Brisbanessa Charlotten, Nicolinen ja Sarahin kanssa. Australia Zoo reissu oli vahan koominen, koska ensinnakin meidan matkustus sinne kesti julkisilla 5,5h. Oltiin kylla katsottu netista yhteydet, joilla meidan olisi pitanyt odotuksineen paasta perille kolmessa tunnissa, mutta nyt sen lisaksi etta jouduttiin ottamaan 2 bussia ja 3 junaa, jouduttiin esim. odottelemaan yhdella valietapilla tunti ennen kuin paastiin jatkamaan matkaa. Toiseksi ilma oli ihan uskomattoman paska. Sadetta oli kylla luvattu, mutta sen sijaan etta sade olisi tullut kuuroissa, satoikin koko paivan yhtajaksoisesti ja PALJON. Oltiin kuitenkin niin itsepaisia, etta mentiin elaintarhaan kun oltiin kerran paatetty menevamme ja siella saatiin sitten kahlata nilkkoja myoten vedessa. Enaa en ihmettele miten Queenslandissa voi tulvia niin vaarallisesti...Meni kylla vahan rahat hukkaan tollasessa saassa elaintarhassa, mutta pitihan nyt Steve Irwinin koti kayda tsekkaamassa. Bongattiin muuten Irwinin perhe lahjatavarapuodissa. On kylla vahan hammentavaa, miten perheen lapsistakin on tehty taalla supertahtia. Myynnissa oli ties mita Irwinin lasten mukaan nimettya rihkamaa ja vaatemallistoa, puhumattakaan vaimosta. On kyl tosi surullista ettei krokotiilimies itse paase enaa vetamaan showta siella. Paastiin Gold Coastille takaisin onneksi shuttlebussilla, joka maksoi vahan enemman mutta oli ihanan helppo vaihtoehto ja kuski oli niin sydammellinen, etta heitti meidat ihan kotioven eteen saakka perille kun oltiin niin lapimarkia ja paleltiin.

Brisbane oli tosi kiva nahda sunnuntaina, mutta ilma oli edelleen niin sateinen ettei tehty oikeestaan mitaan kovin ihmeellista, kierrettiin kauppoja ja kahviteltiin. Talla viikolla oon lukenut ja tehnyt vahan enemman, eli edes vahan, kouluhommia, mut auringon paiste ja kuumuus on tulleet takaisin eli houkutus lahtee rannalle tai makoilla poolilla on ollut suuri.. Pari viikkoa sitten paikallisella yliopistoliikunnalla oli ilmaisia tutustumistunteja ja kavin pitkasta aikaa bodypumpissa ja attackissa. Oli just hauskaa seurata ohjaajia kun ne oli niin innoissaan taalla ("Go team! Think about those sexy arms!') ja muutenkin paasta liikkumaan kotoisalla tavalla. Tuli kylla taas paikat melko kipeiksi pumpista kun mun lihakset on suurinpiirtein surkastunu lomaillessa..Mut en kylla jasenyytta aio ostaa kun on niin uskomattoman kallis tarjontaan, tiloihin, etuihin yms. nahden enka muutenkaan malta taalla harrastaa sisaliikuntaa, keskityn mieluumin pyorailyyn ja surffaukseen (eli meressa rapikoimiseen:). Ollaan myos kayty pari kertaa leffassa taalla (lahikauppakeskuksessa on leffateatteri) ja pidetty paljon koti-leffailtoja, kun se on niin helppo ja halpa tapa viettaa iltaa. Sarah asuu lahella meita niin on ollut aika katevaa vaan kavella puolin tai toisin jonkun luo katsomaan leffaa jos ei muuta ihmeellisempaa jaksa tehda.

Tana perjantaina paasin syopottelemaan suomalaistyttojen, Lauran ja Jaanan, ja niiden ruotsalaisten ja saksalaisen kaverien kanssa italialaiseen ravintolaan, jossa on iltaisin tarjous, etta voi syoda kymmenella dollarilla niin paljon pizzaa ja pastaa kuin haluaa, paratiisi siis! :P (Lampimat terkut FC:lle, tiedan etta olisitte arvostaneet!) Oli tosi kiva menna ulos syomaan pitkasta aikaa, oon nimittain vahan kyllastynyt jo mun omiin budjettipoperoihin.. Eilen olin tupari-allasbileissa, joissa oli tosi kiva taas tavata uusia tyyppeja. Tana viikonloppuna hankin myos vihdoin oman surffilaudan! Oon superinnoissani, mut ekat surffaukset ei olleet niin menestyksekkaat. Toissapaivana aallot oli liian isot ja rikkoutui liian matalalle, eika uskallettu tai haluttu lahtea syvemmalle heti ja eilen aallot taas oli sellasta sekamelskaa ja imu niin voimakas ettei paasty taaskaan kunnolla kokeilemaan. Meren voima (niinkun Minna asian ilmaisis :D) oli kyl silti sellanen et onnistuin saamaan pari mustelmaa ja turvonneen keskisormen vaikken paassytkaan ees kunnolla yrittamaan, hahha. Pitaa varmaan lahtea bussilla paremmille surffausrannoille tassa joku viikonloppu. Mutta tammosta talta eraa, ma yritan jatkossa paivittaa vahan useahkommin..:D

Back in kangarooland and back to school!

Terkut kengurumaasta! Nyt oonkin sit jo siis takaisin Ausseissa, en jaany rajalla "poseen" (kiitos Edulle tasta loistavasta sanasta jota voi kayttaa aina rajaviranomaisten uhatessa) enka oo myoskaan enaa koditon eli kauhukuva siita etta asun lentokentalla teltassa kauhtuneessa takissa yksin hopotellen ei toteutunutkaan, aika hyva nain. Viisumihakuprosessikin etenee, ehka ei ihan ilman ongelmia mut etenee kuitenkin. Ekana mun piti nimittain hakea joku ylimaarainen todistus mun opiskelupaikasta yliopistolta ja hakea viisumia netissa ilman paikallista osotetta, jonka periaatteessa kuulemma pitais menna sujuvasti, mutta en paassytkaan eteenpain laittamatta siihen mitaan osotetta joten senkin kanssa jouduin vahan saatamaan. Sitten sainkin meilin, etta mun pitaa viela lahettaa immigrationiin mun passikopio ja todistus siita et oon maksanu overseas student health cover maksun, jonka siis oon maksanut jo kuukausia sitten (study abroad advisorin mukaan kukaan ei oo vastaanottanut moista meilia 11 vuoteen, mutta kai taa oli sit kuitenkin ainakin jossain maarin normaalia). Kun menin yliopistolle hakemaan kuittia tasta maksusta kavi ilmi, ettei mun lukukausimaksu ollutkaan mennyt kansainvalisena tilisiirtona suomen pankkikulujen vuoksi ihan kokonaisena perille vaan jouduin jonottamaan melko kauan jotta paasin maksamaan koululle viela 21 dollaria jotka tasta maksusta puuttui, etta sain sen kuitin ja paasin lahettelemaan viranomaisille lisatietoja. Lisaks mun ennalta hyvaksytyt kurssit menee tietenkin aikataulullisesti paallekain, joten viela joudun niiden kanssa saatamaan...Rakastan byrokratiaa! Mut eikohan taa tasta pikkuhiljaa lahde kayntiin kuhan vaan karsivallisyys riittaa tahan alkusahlinkiin.

Sen verran viel pitaa valittaa, etta mun lappari kai hajos nyt ihan kunnolla! Vein sen eilen korjaukseen, mutta tanaan aamulla sain vahan huolestuttavia uutisia sielta, koska edes ne tietokonenortit (ei siis millaan pahalla tama ilmaus) siella ei saaneet sita yhdistamaan nettiin tai ratkaistua kai muitakaan ongelmia, joita siina on ollut eli nyt pitaa selvittaa onks takuu voimassa ja jos ei oo niin oon aikalailla kusessa. Paska minilappari, en suosittele ikina kellekaan moista! Mutta katotaan nyt miten homma etenee.

Saavuttiin tosiaan perjantaina kahden bussissa vietetyn yon jalkeen Minnan kanssa ihan ihmisrauniovasyneina, jalat turvonneina kaikesta istumisesta ja ma taas vaihteeks vahan kipeena kultarannikolle Surfers Paradiseen. Rantaa on kilsatolkulla ja aurinko paistoi niin maan perkeleesti. Oltiin pari yota hostellissa siella silla aikaa kun laitoin viisumihaut alulleen ja kierrettiin asuntonaytoissa lauantain ratoksi. Alku tuntui tosi raskaalta kun yhtakkia piti alkaa hoitaa asioita ja etsia kamppaa pikku kuumeessa ja erittain vasyneena. Onneks Minna auttoi mua tosiaan viel pari paivaa, koska esimerkiks mun suuntavaisto ei oo tunnetusti mikaan paras mahdollinen ja muutenkin oon melko hidas kaikessa mita teen (ne jotka mut tuntee tietaa tan hyvin todeksi :D). Lauantaina loysin ihan potentiaalisen huoneen tosi kauniissa ja isossa talossa kavelymatkan paassa yliopistolta (en halunnu asuu kampuksella koska se on kalliimpaa eika kamppiksiaan siella voi oikeen valita), mutta siella olis asunut ilmeisesti omistajan aiti meidan opiskelijoiden kanssa enka olis viela tienny keita mun kamppikset tulis olemaan, joten paadyin kavelemaan sunnuntaiaamuna rinkka selassa viela yhteen asuntonayttoon, jossa paadyin sitten samantien muuttopuuhiin.

Minna lahti su aamuna (kauheeta oli taas sanoo yhet moikka moit ja jaahyvaiset vahaks aikaa) enka halunnu nukkua hostelleissa pakkaamassa ja purkamassa rinkkaa enaa yhtakaan yota sen jalkeen, eli onneks kavi hyva tuuri ja kamppa vaikutti kivalta. Asun nyt siis Southportissa n. kilsan paassa yliopistolta ja n.30min bussimatkan paassa Surfersista suloisessa ja rauhallisessa aussilahiossa palmujen keskella. Talo on aika iso, meilla on 2 kerrosta, paljon yleista tilaa, baari (jep, wtf?) takapihalla uima-allas, grillikatos, suunnilleen kolme puuta, muutamia liskoja ja isonokkaisia lintuja valilla vierailemassa. Mun huone on tosi pieni, mut siella on mulle kaikki tarvittava eli sanky, tuuletin (tarkein, toissapaiva oli vissiin kuumin ausseissa 1,5 vuoteen!), vaatekaappi, poyta, tuoli ja siina se sitten olikin. Ylakerta on meidan tyttojen, kamppiksina on saksalainen Charlotte ja hollantilainen Nicoline, jotka on tosi mukavia, alakerrassa asuu yks intialainen kundi (sen nimi on kai Harry? en oo ihan varma miten se kirjotetaan :D) ja joku aussikundi joka on nyt jossain matkoilla enka tieda siita mitaan. Yla- ja alakerrat on sen verran eristyksissa toisistaan etta kundeilla on omat kylppari, vessat, keittio ja ulko-ovi, ja meilla oma vessa, suihku ja keittio ja portaiden valioven saa lukkoon, mika sopii mulle erinomaisesti (ja kylla, baari on meidan kerroksessa jessss).

Tanne oon nyt jo suht koht hyvin asettunut, oli ihanaa purkaa rinkka kun tietaa ettei sita ainakaan toivottavasti vahaan aikaan tarvii taas pakata ja oon kyl tosi tyytyvainen mun paatokseen jaada tohon kamppaan. Nyt vaan viela kurssit, tietotekniset asiat ja viisumi kuntoon niin I'm all set. Huomenna lahden orientaatioretkelle Byron Bayhin, katsotaan mita siita tulee. Luvassa pitais olla ainakin opettelua surffaamaan (vihdoinkin, nyt mun on PAKKO kokeilla) ja kajakointia delfiinibongailun merkeissa (vaikka delfiinit onkin jo niiin nahty;). Sitten ens viikolla kurssit alkaa ja samoin ainakin toivottavasti ahkera opiskelu. Nain talla eraa, cheers! 

12.02.2011

Noniin! Nytpa saan taas kuulumiset vahan paremmin ajantasalle kun mun lappari koki jonkun ihmeparantumisen, ainakin toistaiseksi, pienen reistailun jalkeen. Vahan on ollut epaonnea teknisten laitteiden suhteen kun ensin kannykka vaan otti ja hajos ja nyt lappari on toiminut erittain epavakaisesti vahan aikaa..toivottavasti ei mee rikki lopullisesti, budjetti ei nimittain tosiaan riita enaa uuden elektroniikan ostelemiseen. (Ja pieni aidillinen neuvo tahan valiin: suosittelen lampimasti tarkastamaan ovatko puhelinnumerot omassa kannykassa tallennettuina sim-kortille..itsellenihan nain onnellisesti ei ollut vaikka olin mielestani tarkastanut asian, mulla ei siis talla hetkella oo juuri kenenkaan p.numeroita enaa, upsista vaan.) Mutta nyt ollaan siis Uudessa Seelannissa, oltu jo noin kolmisen viikkoa. Alotan paivittamisen Aasiasta saakka, joten ne ihan tuoreimmat kuulumiset ja papukaijamerkki niille reippaille ja ahkerille, jotka jaksaa lukea tan pivityksen loppuun saakka focused and alert :).

Gileilla ilmat muuttu melko sateisiksi ja tuulisiksi (mm. yhden trooppisen sadekuuron seurauksena melkeen koko Gili Trawangan suunnilleen tulvi) mutta saatiin onneks nauttia viela vahan auringostakin ja paastiin meidan snorklausretkelle, joka tosin ei kestanyt ihan niin pitkaan kun alunperin oli tarkotus, koska iltapaiva muuttui niin epavakaiseksi. Snorkalaaminen oli kuitenkin ihan parasta, nahtiin korallien ja kalojen seassa myos isoja merikilpikonnia, jotka uiskenteli meidan vieressa. Niin siisteja! Yhessa vaiheessa havahduttiin yhtakkia merenalaisesta elamasta minareetin rukouskutsuun, joka kuului snorklausputkesta (joo, en tieda miten se on mahdollista) meren pinnan alle ja noustiin vuorotellen pintaan ihmettelemaan mika meteli meidan snorklausputkista oikeen tunkeutuu. Aluks aattelin et oon tullu hulluks kun oon kuunnellu yota paivaa rukouskutsuja jo jonkunaikaa Aasiassa, mut en vissiin viela ollu seonnu, vaan joku oli vaan vahan innostunu ja vetanyt astetta kuuluvammat setit minareetista. Melko hammentavaa.

Muutaman yon Gileilla oleilun jalkeen suunnattiinkin takas Balille. Oltiin tosiaan buukattu etukateen fastboat, joka oli kylla aikamoista aallokkotykitysta, mut silti oon sita mielta ettei se ollu mitaan verrattuna tulomatkaan hitaalla lautalla. Etsiskeltiin majoitus Kutalta muutamaksi yoksi ja kaytiin syomassa illalla Terjan ja Annin kanssa, jotka oli tulleet sinne Kuliksesta jo aikasemmin ja jo alottelemassa opintoja Balilla. Seuraavana paivana (ja vahan yollakin jo) herattiinkin Minnan kaa ikavaan yllariin, Bali-bellyyn! Meilla nousi vahan kuumekin, joten olin aluks ihan varma et nyt olin saanu malarian tai dengue-kuumeen, joista varsinkin jalkimmainen ois voinut ollakin mahollinen, koska olin Gilien jaljilta aika hyttysten syoma. Onneks malariaa vastaan olin sentaan syony laakkeet, mika vahan rauhotti mielta. Edu kutsui kuitenkin laakarin paikalle, joka maarasi taas vaihteeks vahan antibioottikuuria kehiin ja niinpa oltiin sitten Minnan kaa taas vahan aikaa kipeina ja toipilaina. Jouduttiin siis vahan muokkaamaan alkuperaisia suunnitelmia ja malttaa ottamaan yks paiva taysin lepia mut seuraavana paivana voitiin onneks sen verran paremmin, et paastiin saarikierrokselle.

Oltiin buukattu retki, jossa yhdistettiin koskenlaskua ja Balin nahtvyyksia. Meilla kavi sinansa ihan hyva tuuri, ettei paasty retkelle edellisena paivana koska saatiin kolmistaan oma auto ja opas-kuski, kun ei ollut muita lahtijoita sina paivana. Koskenlasku oli jotain aivan sanoinkuvailematonta, ei siis valttamatta hyvassa mielessa. Oon aikasemmin ollut laskemassa koskea Kroatiassa, jossa kokemus oli erittain siisti, mut nyt saatiin lahinna pelata henkemme edesta. Veneessa oli liikaa ihmisia (mun ja Edun valissa ylimaaraisena maailman arsyttavin aussilainen pikkupoika, joka roikkui meidn jaloissa vakivaltaisesti ja hoki koko ajan kuinka me kuollaan sinne), paatti juuttui jatkuvasti kiviin koska koski oli niin matala, kapee ja taynna isoja kivenlohkareita, ei saatu juuri mitaan ohjeita ennen kun meidat vaan sysattiin koskeen ja lisaks kyseinen paiva ei ollu mitenkaan erityisen lammin varsinkaan balilaisessa mittakaavassa, koska tassa vaiheessahan satoi melkeen kaatamalla. No, silti taytyy myontaa et maisemat oli hienot ja ainakin tan kokemuksen jalkeen osaa taas arvostaa elamaa ja sita etta kaikki raajat on tallella ja toimii edelleen.

Koskenlaskun jalkeen kaytiin tsekkaamassa Balin tulivuori, riispeltoja, temppeleita & monkey forest ja paastiin maistelemaan paikallisii kahveja, teita ja kaakaoita. Muut jutut oli tosi jees, mut monkey forestissa seurasi vahan lisaa eponnea kun villiapina hyppasi puusta yhtkkia mun niskaan (en ees kantanut mitaan evaita tai esineita joita se ois voinu haluta pollia) ja raapi vahasen mun selkaa, minka vuoksi sain sit jannittaa paasinko osaksi Balin vesikauhuepidemiaa. Onneks en ainakaan viela oo saanut tosta valikohtauksesta vesikauhua, mika sinansa on ihan positiivista. Bali-bellykipeilyn vuoksi kauheesti muuta ei ehdittykaan sitten Aasian puolella tehda, mika kylla  harmittaa jonkun verran nain jalkeenpin. Varsinkin se, ettei ehditty kauan kaivattuun ja mika tarkeinta: halpaan balilaiseen spa:han ottamaan mani-pedeja ja hierontoja. Buu! Enka muuten ees nahnyt siella rantaa, vaikka majoituttiin Kuta Beachilla..oho. Onneks oon kuullut etta siina rannassa ei kauheesti oo mitaan missattavaa kun niin pilattu se alkaa vissiin olla. Muutenkin Kutan alue oli aika karuhko..aika nopeesti sai kyllastya jatkuvaan riivaukseen (you need transport, yes? bike bike bike! transport?? drugs?? U sexy tonight, yes!) ja toivottomiin hintatinkimisiin. Kutan ulkopuolisilta alueilta Balin saari vaikutti kylla viela tosi kauniilta, toivotaan etta se myos pysyy sellaisena vahan pidempaan.

Sitten olikin taas yksien hyvastien aika kun piti sanoa Edulle moikka taas vahaks aikaa. Edu lahti jatkamaan Aasian kiertelya ja me Minnan kaa kahestaan kohti Kiwilandiaa. Lennettiin ekaks Kuala Lumpuriin takasin (selamat datang ke Kuala Lumpur taas kerran siis), koska sielta oli meidan lento Melbournen kautta Aucklandiin. Aika urpolta tuntui kun suhataan edes takasin talla pallon puolikkaalla, mut lennot oli jo ostettu ajat sitten ja minkas teet jos haluut olla tiettyna aikana ja tiettyjen ihmisten kanssa tietyssa paikassa..No, matka oli jokatapauksessa tosi rankka, varsinkin kun meidan koneen vaihto ausseissa oli keskella yota ja jouduttiin venailemaan Melbournen kentalla n. klo kolmesta aamu seitsemaan et paastiin taas koneeseen nukkumaan. Aucklandissa oltiinkin sit pari ekaa paivaa aika paskana vasymyksesta ja pyhitettiin ekat kolme yota ja paivaa chillimmalle meiningille. Buukattiin kahden hengen huone kun paatettiin pitaa viela vahan taukoa dormeista, etta saataisiin nukkuu rauhassa, koska pikkuhiljaa jatkuva paikan vaihtaminen ja rinkan purkaminen ja pakkaaminen on alkanut vaatia veronsa.

Aucklandista ostettiin InterCityn bussipassit ja lahdettiin taas eteenpin. Alunperin tarkotuksena oli kiertaa kuukaudessa kiwilandian molemmat saaret niin hyvin kun mahdollista ja ollaan siina aika hyvin onnistuttukin, tosin tahti on ollut aika tiukka. Vahan mietityttaa et olisko ollu kuitenkin parempi vuokrata oma auto, mut bussimatkustuksessakin on ollut puolensa. Saa ainakin vapaasti nauttia maisemista bussinikkunasta sen sijaan, etta tarvis keskittya ajamiseen vaaranpuoleisessa liikenteessa, saa nukkua vapaasti kyydissa eika tarvii miettia reitteja, tankkauksia yms. Toisaalta olis ollu siisti paasta liikkumaan taysin omalla aikataululla, koska nyt on saattanut kulua kokonaisia paivia vaan bussissa istumiseen. Onneks naa paikallisbussitkin pysahtelee nakemisen arvosissa paikoissa ja huolella valituissa kuppiloissa niin joskus pelkstaan siirtyminen paikasta toiseen on ollut tosi mukavaa. Esimerkiks toissapaivana bussikuskin piti kayda nayttamassa bussia mekaanikolle niin se heitti meidat siks aikaa ihan mahtavaan pubiin keskelle ei mitaan odottelemaan. Niinpa paastiin nauttimaan kylmista olusista auringonpaisteessa ja ihastelemaan siina samalla maalaismaisemaa odotellessa. Usein kuskit heittaa myos aika yllattavan onnistunutta lappaa, tuntuu et varsinkin etelasaaren lansiosissa kuskeilla on ollut jotenkin ihan mielettoman onnistunut asenne niiden duuniin ja elamaan ylipaataan.

Ollaan talla hetkella etelasaaren pohjoisosassa Nelsonissa. Taalla meille onkin jaanyt ihanasti vahan enemman aikaa (5 yota) latailla taas akkuja ennen seuraavaa matkustusputkea. Ollaan matkattu nyt reitti Auckland-Paihia-Rotorua-Turangi-Wellington-Picton-Kaikoura-Christchurch-Dunedin-Queenstown-Franz Joseph-Nelson. Taytyy nyt alkuun hehkuttaa naita maisemia ja sita kuinka kaunis maa NZ on. Leuka on aika monta kertaa loksahtanut maahan saakka auki kun on katellut ymparilleen luonnossa. Turhapa edes yrittaa sanoin kuvailla naita nakymia, mut jos katsoo Lord of the Ringsia niin se miinus orkit ja suippokorvat plus hirvee maara lampaita ja lehmia on aikalailla se milta meidan bussinikkunasta nayttaa:) Parhaita kokemuksia tahan saakka on ollut mun synttaripaivan purjehdus delfiinien seassa, pienimuotoinen trekkailu Tongariron kansallispuistossa (taru sormusten herrasta Mordor), jossa meilla oli myos ihan mielettoman sydamellinen hostellinpitajaperhe, veneily Banks Peninsulan Akaroassa, maorikulttuurikokemus & kiwilinnut Rotoruassa, hyljeuinti Kaikourassa ja Milford Sound -risteily.

Mitaan sen hurjempaa extremea ei olla viela ainakaan tehty, koska vaikka niin hyvat mahikset kun taalla oliskin ties mihin extremekokeiluihin niin kaikki on taalla myos ihan jarjettoman kallista! Summat tuntuu ihan omaisuuksilta, varsinkin Aasian jalkeen. Queenstownissa tosin repastiin sen verran et kaytiin ottamassa tatskat, tai siis alunperin Minna meni ottamaan ja ma henkiseksi tueksi, mut kun munkin pidempaan vatvoma idea suunniteltiin siina odotellessa mulle sen verran hyvin valmiiksi niin ei auttanut kun kavella pari tuntia myohemmin takasin kyseiseen tatskastudioon istumaan itsekin piinapenkkiin. "What's the point of resisting?" sanoikin iso tatuoitu mies (elephant man:) tiskin takaa kun naki et tulin harkintahappihyppelyn jalkeen takasin...well, I couldn't resist. Yllatyin kuinka samalainen tatskaneulan aani ja tunne on epilaattorin kanssa, mita miehet oikeen valittaa jos tatuointi sattuu? Naiset kokee moista kipua harva se paiva ;) Skydivet ja benjihypyt saa kuitenkin rahansaastosyista siis odottaa viela ainakin vahan aikaa, varsinkin nyt kun oon vahan huolissani muutenkin mun budjetin riittvyydesta...jaiks.

Isommista kaupungeista oon tykanny varsinkin Wellingtonista ja Queenstownista. Auckland oli kanssa ihan siisti, siella majoituttiin vahan kauempana keskustasta Mt Edenissa, jossa oli natit maisemat, kivoja kahviloita ja maailman parasta moccachinoa :P. Siella sain mys billabongilta ihan mojovan kolmasosan alennuksen kun vaan ilmotin myyjalle ettei mulla oo varaa siihen reppuun jonka haluisin, oujee. Tapahtuisko moista ikina Suomessa? Taalla of course ja no worries. Wellingtonin satama oli tosi kaunis ja kaupunki muutenkin siisti, siell oli vahan boheemimpi meininki mun mielesta kun muissa meidan nakemissa kaupungeissa, tosi kivoja kauppoja ja vaihteeksi taas kahviloitakin. Ollaan kayty aika paljon kahvilla taalla, ilmeisesti Aasian aikanen vierotus ei ollutkaan niin tehokas kun aateltiin..no toisaalta, miks pitais vastustella tassakaan asiassa?:) Dunedinista mulle ei oikeen jaanyt minkaanlaista kokonaiskuvaa, koska oltiin siella vaan yks yo ja sina iltana satoi. Joten sen sijaan et oltaisiin kierretty nahtvyyksia tai kuokittu opiskelijabileissa, mentiinkin katsomaan valkokankaalta kuinka James Franco jyystaa oman katensa irti, allo kohtaus mut hyva leffa!

Keskiviikona lahetaankin sitten jo pikkuhiljaa kohti paluuta Australiaan, otetaan nimittain aamulla bussi Pictoniin, sielta takasin lautta Wellingtoniin, josta yobussi Aucklandiin, josta meidan lento lahtee kohti Sydneyta torstai-iltana. Ollaan buukattu Sydneysta toinen yobussi Gold Coastille, joka onkin mun tuleva koti sitten seuraavat 4 kuukautta. Jannaa! Kamppaahan tms. mulla ei viela ole ja muutenkin jarjestelyt kurssien suhteen yms. vahan retuperallaan, mut eikohan mua siella sitten yliopiston puolesta auteta ja asiat jotenkin jarjesty..toivotaan! Kirjotan kuitenkin sit lisaa kodittomana jostain aussien rajavartiosta ilman viisumia, kamppaa ja haatouhan alla..:D Ta!

14.01.2011

Hip hei Indonesiasta! Lennettiin Mipan ja Edun kanssa KL:stä Singaporeen, jossa oltiin pari päivää ja sitten lento Denpasariin Balille. Singaporessa käytiin huitasemassa aidot ja alkuperäiset singapore slingit, syötiin hyvin, majoituttiin tosi rupusesti ja törmättiin kaupungilla Antti Tuiskuun. Indonesian puolella ei ookaan tuntunut enää ihan niin tutulta ja turvalliselta. Päätettiin vältellä Kuta Balia ja sen ympäristöä vielä vähän aikaa, joten otettiin lentokentältä keskellä yötä taksi Candidasaan, josta oltiin bongattu halpa ja hyvä majotus läheltä Padang Baita, josta aikomus oli suunnata seuraavana päivänä Lombokin puolelle Gilin saarille. Taksimatka oli erittäin epäilyttävä. Meidät mm. ajettiin kuskin veljen luokse pimeelle sivukujalle jossa veli ehdotti, että voisi ajaa meidät perille omalla autollaan yms. semihasardilta vaikuttaneita juttuja. Hengissä selvittiin kuitenkin oikeille cottageille, jossa päästiin nukkumaan pikku torakkarallin jälkeen puol neljän aikaan aamulla. Seuraavana päivänä otettiin vähän aikaa lepiä cottageiden sea front -terassilla ja lähdettiin kohti Gilejä.

Matkustettiin paikallis”bussilla” satamaan, mä ja mun rinkka puoliks ulkona autosta mikä oli siisti kokemus sinänsä kun oli aika estoton näkymä hienoihin maisemiin. Lauttasatamassa tulikin sitten taas vähän mutkia matkaan kun kävi ilmi että suoraan Gili Trawanganille tunnissa hurauttava fast boat ei kulje kovan aallokon vuoksi ollenkaan (voi tietty myös olla, että meitä kusetettiin, kuka tietää) ja jouduttiin hintatinkimisrumban päätteksi ottamaan hidas lautta Lombokin kautta. Saatiin kuitenkin ihan hyvä diili lauttamatkasta, bussikyydistä pienvenesatamaan Lombokilla + pikkuveneestä sieltä Gili Trawanganille. Lauttamatka oli melko karu ja kesti lähes viisi tuntia, merenkäynti oli aika kovaa, naiset oksensi ja lapset itki. Onneks mä en tuu merisairaaksi ja sain nukuttua ihan mukavat päikkärit, niin matka ei tuntunut ihan niin ikuisuudelta. Oltiin kuitenkin suunniteltu varmuuden vuoksi myös pelastautumissuunnitelma, joka sisälsi kuviokelluntaa pelastusliiveissä jos pahin olisi tapahtunut :D Kun päästiin perille Lombokkiin, pimeys oli laskeutunut ja saatiin jännittää onko meitä edes kukaan vastassa. Onneks oli, mutta samalla saatiin tietää, että ei päästä saman päivän puolelle Gileille saakka, koska pikkuveneet ei kulje kovan tuulen vuoksi. Noh, ehkä ihan hyvä kun en ois ehkä halunnutkaan kovassa aallokossa pikkupaatilla merelle keskellä yötä. Meidät vietiin autolla n. tunnin päähän Sengigiin yöksi, jossa neuvoteltiin saman lafkan kanssa myös majoitusta Gileille, snorklausretki ja paluumatka fast boatilla ihan mukavaan hintaan. Lombokin maisemat oli kyllä myös siistiä nähä päivänvalossa. Matkattiin paatissa muutamien muiden reppumatkaajien, paikallisten ja hedelmäkuorman kanssa Gili Trawanganille ja täällä ollaan nyt. Lötköteltiin rannalla ja syötiin äsken kolme muovipussillista tuoreita hedelmiä. Vähän ällö olo kun yltä päältä hiekassa ja hiessä kun todella kuuma ja kostee ilmasto ja suihkuista tulee täällä suolavettä, mut se ei saa nyt haitata, sen verran paratiisimaiselta vaikuttava paikka!   

08.01.2011

Kuala Lumpur! Ausseissa jouduin sitten antibioottikuurille monta päivää jatkuneen korkeen kuumeen vuoksi, mut nyt oon jo onneks tervehtynyt ja matka jatkuu energisemmin. Lennettiin Aasiaan 29.12 KL:n kentälle, josta matkustettiin suoraan bussilla juna-asemalle, otettiin yöjuna Arauun, josta taksi Kuala Perlikseen ja lautta Langkawille. Kunnon matkustusputki siis, ja aika rankalta tuntui kun olin vielä siinä vaiheessa toipilas, mut perille päästiin. Langkawilla oltiin neljä yötä Cenangissa ja 1 Kuahissa. Langkawin Cenang oli mun ja muidenkin matkaseuralaisten mielestä hieman liiankin turistoitunut, mutta ihan hauska ja kaunis paikka viettää vuodenvaihde. Langkawi tuntui ehkä senkin takia liian rysältä, että siellä oli tosi paljon suomalaisia. Ausseissa nähtiin tasan 1 suomalainen meidän reitillä meidän lisäksi, joten yhtäkkiä joka puolelta kuuluva suomenkieli oli epämiellyttävähkö yllätys. Uuden vuoden juhlinnat sujui meiltä melko rauhallisesti, olin ite vielä antibiooteilla ja Minna ja Matsku taas oli saanut jonkun ihme räkätaudin, joka vei voimat ja aiheutti melko paljon niistämistä ja kröhimistä vuoden vaihteen aikoihin meidän hotellihuoneessa. Täällähän meillä oli varaa majoittua ihan hotelliin kun kaikki maksaa vaan shillinkejä! ;) Langkawin siistein osuus oli island hopping ja pelottavin osuus cable car -ajelu, en ees tajunnu et mun korkeen paikan kammo on kasvanut näin pahaksi...

Langkawilta siirryttiin lautalla Penangiin, jossa yövyttiin Reetan serkulla 18. kerroksessa ihan mukiinmenevissä maisemissa. Muuten Penang oli ehkä lievä pettymys, koska jouduttiin sielläkin aikamoiseen suomalaisvaihtarikeskittymään, ilmat oli pilviset ja sateiset, eikä keksitty kovinkaan ihmeellistä tekemistä. Törmäsin myös sattumalta yhteen tuttuun Johannaan, mikä sinänsä ei ollut kovin yllättävää kun täällä on niin paljon suomalaisia. Georgetown oli kyl siisti nähdä, se oli aika monipuolinen ja oli helppo löytää enemmän paikallisia meininkejä, mutta samalla kaupungissa liikkuminen oli tosi hankalaa, koska kävelyteitä eikä varsinkaan suojateitä käytännössä ole, liikenne semihasardia ja taksikyyti alkaa aina puolen tunnin hintatinkimisestä. Perjantaina lähettiin bussilla Kulikseen ja täällä ollaan nyt. Edu, joka opiskelee tällä hetkellä Shanghaissa, liittyi täällä meidän matkaseuraan, samoin Reetan kaveri Terja ja sen kaveri Anni. Terja ja Anni lähtee maanantaina Balille ja Reetta, Matsku ja Jantsu takas Suomeen. En voi tajuta et 5 viikkoa vierähti jo ja tytöt lähtee kohta kotiin :(! Ollaan tsekattu kaksoistornit , China Town (jossa Edu kävi aika hienoja hintariitelyjä kiinaksi meille ”Raybaneista”:) ynnä muita perusnähtävyyksiä. Illalla ulos tutkimaan KL:n yöelämää isommalla porukalla ja huomenna  Batu Caveseille. Okei-la!