14.01.2011

Hip hei Indonesiasta! Lennettiin Mipan ja Edun kanssa KL:stä Singaporeen, jossa oltiin pari päivää ja sitten lento Denpasariin Balille. Singaporessa käytiin huitasemassa aidot ja alkuperäiset singapore slingit, syötiin hyvin, majoituttiin tosi rupusesti ja törmättiin kaupungilla Antti Tuiskuun. Indonesian puolella ei ookaan tuntunut enää ihan niin tutulta ja turvalliselta. Päätettiin vältellä Kuta Balia ja sen ympäristöä vielä vähän aikaa, joten otettiin lentokentältä keskellä yötä taksi Candidasaan, josta oltiin bongattu halpa ja hyvä majotus läheltä Padang Baita, josta aikomus oli suunnata seuraavana päivänä Lombokin puolelle Gilin saarille. Taksimatka oli erittäin epäilyttävä. Meidät mm. ajettiin kuskin veljen luokse pimeelle sivukujalle jossa veli ehdotti, että voisi ajaa meidät perille omalla autollaan yms. semihasardilta vaikuttaneita juttuja. Hengissä selvittiin kuitenkin oikeille cottageille, jossa päästiin nukkumaan pikku torakkarallin jälkeen puol neljän aikaan aamulla. Seuraavana päivänä otettiin vähän aikaa lepiä cottageiden sea front -terassilla ja lähdettiin kohti Gilejä.

Matkustettiin paikallis”bussilla” satamaan, mä ja mun rinkka puoliks ulkona autosta mikä oli siisti kokemus sinänsä kun oli aika estoton näkymä hienoihin maisemiin. Lauttasatamassa tulikin sitten taas vähän mutkia matkaan kun kävi ilmi että suoraan Gili Trawanganille tunnissa hurauttava fast boat ei kulje kovan aallokon vuoksi ollenkaan (voi tietty myös olla, että meitä kusetettiin, kuka tietää) ja jouduttiin hintatinkimisrumban päätteksi ottamaan hidas lautta Lombokin kautta. Saatiin kuitenkin ihan hyvä diili lauttamatkasta, bussikyydistä pienvenesatamaan Lombokilla + pikkuveneestä sieltä Gili Trawanganille. Lauttamatka oli melko karu ja kesti lähes viisi tuntia, merenkäynti oli aika kovaa, naiset oksensi ja lapset itki. Onneks mä en tuu merisairaaksi ja sain nukuttua ihan mukavat päikkärit, niin matka ei tuntunut ihan niin ikuisuudelta. Oltiin kuitenkin suunniteltu varmuuden vuoksi myös pelastautumissuunnitelma, joka sisälsi kuviokelluntaa pelastusliiveissä jos pahin olisi tapahtunut :D Kun päästiin perille Lombokkiin, pimeys oli laskeutunut ja saatiin jännittää onko meitä edes kukaan vastassa. Onneks oli, mutta samalla saatiin tietää, että ei päästä saman päivän puolelle Gileille saakka, koska pikkuveneet ei kulje kovan tuulen vuoksi. Noh, ehkä ihan hyvä kun en ois ehkä halunnutkaan kovassa aallokossa pikkupaatilla merelle keskellä yötä. Meidät vietiin autolla n. tunnin päähän Sengigiin yöksi, jossa neuvoteltiin saman lafkan kanssa myös majoitusta Gileille, snorklausretki ja paluumatka fast boatilla ihan mukavaan hintaan. Lombokin maisemat oli kyllä myös siistiä nähä päivänvalossa. Matkattiin paatissa muutamien muiden reppumatkaajien, paikallisten ja hedelmäkuorman kanssa Gili Trawanganille ja täällä ollaan nyt. Lötköteltiin rannalla ja syötiin äsken kolme muovipussillista tuoreita hedelmiä. Vähän ällö olo kun yltä päältä hiekassa ja hiessä kun todella kuuma ja kostee ilmasto ja suihkuista tulee täällä suolavettä, mut se ei saa nyt haitata, sen verran paratiisimaiselta vaikuttava paikka!   

08.01.2011

Kuala Lumpur! Ausseissa jouduin sitten antibioottikuurille monta päivää jatkuneen korkeen kuumeen vuoksi, mut nyt oon jo onneks tervehtynyt ja matka jatkuu energisemmin. Lennettiin Aasiaan 29.12 KL:n kentälle, josta matkustettiin suoraan bussilla juna-asemalle, otettiin yöjuna Arauun, josta taksi Kuala Perlikseen ja lautta Langkawille. Kunnon matkustusputki siis, ja aika rankalta tuntui kun olin vielä siinä vaiheessa toipilas, mut perille päästiin. Langkawilla oltiin neljä yötä Cenangissa ja 1 Kuahissa. Langkawin Cenang oli mun ja muidenkin matkaseuralaisten mielestä hieman liiankin turistoitunut, mutta ihan hauska ja kaunis paikka viettää vuodenvaihde. Langkawi tuntui ehkä senkin takia liian rysältä, että siellä oli tosi paljon suomalaisia. Ausseissa nähtiin tasan 1 suomalainen meidän reitillä meidän lisäksi, joten yhtäkkiä joka puolelta kuuluva suomenkieli oli epämiellyttävähkö yllätys. Uuden vuoden juhlinnat sujui meiltä melko rauhallisesti, olin ite vielä antibiooteilla ja Minna ja Matsku taas oli saanut jonkun ihme räkätaudin, joka vei voimat ja aiheutti melko paljon niistämistä ja kröhimistä vuoden vaihteen aikoihin meidän hotellihuoneessa. Täällähän meillä oli varaa majoittua ihan hotelliin kun kaikki maksaa vaan shillinkejä! ;) Langkawin siistein osuus oli island hopping ja pelottavin osuus cable car -ajelu, en ees tajunnu et mun korkeen paikan kammo on kasvanut näin pahaksi...

Langkawilta siirryttiin lautalla Penangiin, jossa yövyttiin Reetan serkulla 18. kerroksessa ihan mukiinmenevissä maisemissa. Muuten Penang oli ehkä lievä pettymys, koska jouduttiin sielläkin aikamoiseen suomalaisvaihtarikeskittymään, ilmat oli pilviset ja sateiset, eikä keksitty kovinkaan ihmeellistä tekemistä. Törmäsin myös sattumalta yhteen tuttuun Johannaan, mikä sinänsä ei ollut kovin yllättävää kun täällä on niin paljon suomalaisia. Georgetown oli kyl siisti nähdä, se oli aika monipuolinen ja oli helppo löytää enemmän paikallisia meininkejä, mutta samalla kaupungissa liikkuminen oli tosi hankalaa, koska kävelyteitä eikä varsinkaan suojateitä käytännössä ole, liikenne semihasardia ja taksikyyti alkaa aina puolen tunnin hintatinkimisestä. Perjantaina lähettiin bussilla Kulikseen ja täällä ollaan nyt. Edu, joka opiskelee tällä hetkellä Shanghaissa, liittyi täällä meidän matkaseuraan, samoin Reetan kaveri Terja ja sen kaveri Anni. Terja ja Anni lähtee maanantaina Balille ja Reetta, Matsku ja Jantsu takas Suomeen. En voi tajuta et 5 viikkoa vierähti jo ja tytöt lähtee kohta kotiin :(! Ollaan tsekattu kaksoistornit , China Town (jossa Edu kävi aika hienoja hintariitelyjä kiinaksi meille ”Raybaneista”:) ynnä muita perusnähtävyyksiä. Illalla ulos tutkimaan KL:n yöelämää isommalla porukalla ja huomenna  Batu Caveseille. Okei-la!

25.12.2010

Jatkettiin matkaa Great Ocean Roadille, jossa jäätiin yhdeksi yöksi Port Cambelliin, toiseksi Apollo Bayhin ja kolmanneksi Torquayyn. Upeita maisemia, kaunis meri ja mutkitteleva tie. Poikettiin vähän reitiltä ja sivutien eukalyptuspuista löydettiin paljon villikoalakarhuja. Kengujakin bongattiin taas. Suloisia! Onneks ei ajettu yhdenkään kengurun, vompatin tai koalan yli, koska jokaisen roadkillin näkeminen tienvarrella on edelleen tosi sydäntäsärkevää :( Pysähdyspaikoista tykkäsin varsinkin Torquaysta, joka on melko pieni (joku 8000 asukasta) mut kunnon surffikaupunki. Siellä päästiin taas rannalle, mutta ei vieläkään ehditty surffaamaan, vaikka siellä olis ollu yksi maailman parhaimmiksi listatuista surffirannoista. Vähän jäi harmittamaan, mutta eiköhän surffia tässä vielä ehdi opettelemaan. Mieleen sieltä jäivät myös tähän saakka tunnelmaltaan paras hostelli (Bells beach surf lodge), mahtavat iltagrillailut, ainoan aukiolevan pubin open mic night ja jatkot jonkun paikallisen rikkaiden vanhempien biitsihuvilassa, johon lopulta päätyivät varmaankin kaikki hereille olevat Torquaylaiset vauvasta vaariin, mikä tosin ei ihan hirveän isoa ihmismassaa niin pienessä paikassa tarkottanut. Oli ihan mukiinmenevää istuskella rantahuvilan terdellä juomassa coronaa, kuunnella bongorumpuja ja kitaraa (serenadi Reetalle;) ja etsiskellä tähtitaivaalta Southern Crossia.

23. pvä saavuttiin Melbourneen ja palautettiin auto. Oltiin päätetty juhlistaa joulua jo 23.pvä, koska se oli ainut päivä, jolloin meillä oli varaa mennä Jamie Oliverin ravintolaan syömään. Jouluaatto- ja joulupvämenut olis olleet jo liian kalliita ja haluttiin tehä kuitenkin joulun kunniaksi jotain fancyä. Pähkäiltiin siis hetki, että onko meillä tarpeeksi puhtaita, siistejä ja vähemmän reissussa nuhraantuneita vaatteita ja sitten käytiin syömässä ihanaa ruokaa ja juomassa ihanaa juomaa, joista kuitenkin maksettiin itsemme kipeäksi, mutta makuelämys oli uhrauksen arvosta :P Kilot vaan kertyy..terkkuja Antille että pottukin on jo entistä potumpi :D

Jouluaattona kierreltiin St. Kildassa, jossa meidän hostelli on, vähän keskustassa, rannalla ja vintagepuodeissa, käytiin rooftop baarissa bissellä ja syötiin meidän hostellin kattoterdellä omia purkkiruoka”tapaksia”. Joulua ei siis tänä vuonna tullut riisipuuroaamiaisineen, mutta joulupäivänä päästiin kuuntelemaan holy nightia yms. muita joululauluja ja syömään hostellinpitäjien tekemää kanaa, kinkkua ja perunamuusia yhdessä muiden hostelliasukeiden kanssa. Yleinen meininki oli aika bilepainotteinen ja riehakas, mut itse olin tullut aattoyönä kipeeksi, mikä on hidastanut aikalailla mun joulunjuhlintaa. Tänään aterian jälkeen oon vaan lähinnä nukkunut, mikä on kyllä aika vaikeeta tässä hostellissa (Coffee Palace) ees yöllä, koska hostelli on täynnä lähinnä eurooppalaisia känniääliöitä ja musa soi täysillä yötä päivää. Minkäänlaista hiljaisuusaikaahan täällä ei ole, vaan hostellinpitäjänuoret vaan lähinnä lietsoo porukkaa reivaamaan läpi yön soittamalla respassa musaa non stop, mikä aikalailla pistää suoraan sanoen v*tuttamaan näin kuumeessa jouluna. Toivotaan siis pikaista paranemista!

18.12.2010

Batesman Bayssa ei päästykään surfaamaan, mutta päästiin bondailemaan aussilaisten eläinten kanssa. Oltiin kaks yötä trailerihenkisessä cabinissa ja käytiin eläinpuistossa paijaamassa kenguruita, vompatteja, käärmeitäkin, ja puhumassa papukaijoille. Batesmans Bayssa sai jo vähän ensituntumaa myös ällömistä ötököistä, mm. sängyn yläpuolella oli hämähäkkikoti eikä suihkussa tai vessassakaan tarvinnu käydä yksin.

Batesman Baysta lähettiin ajamaan kohti Canberraa, jossa kävästiin aika nopsasti, koska pääkaupunki oli niin tylsähkö kun aiemmin oltiin kuultukin. Käytiin syömässä wrappeja ja juustokakkua, tsekattiin parlamenttitalot ja eksyttiin varmaankin maailman pelottavimpaan nettikahvilaan. Siellä haisi kolme päivää peseytymättä koneella pelannut teinipoika ja vieressä dataili todella creepejä tyyppejä pelaamassa ampumispelejä silmät seisoen, huijui. Sieltä kuitenkin selvittiin ja pähkäiltiin pari tuntia jäädäkö Canberraan yöksi vai lähteäkö eteenpäin. Päätettiin nettikahvilasta traumatisoituneina lähteä pois pääkaupungista ja ajettiin yötä vasten  pienempään sisämaakaupunkiin Wagga Waggaan.

Ajomatkalla alkoi ukkostaa just pimeyden laskeuduttua ja ajettiin mielettömien salamoiden keskellä määränpäähän, mikä oli jännää, mut myös aika hienon näköstä yhdistettynä tähtitaivaaseen. Wagga Wagga oli myös elämys sinänsä. Ötököitä oli tosi paljon, varsinkin aussilaisia heinäsirkkoja (locuksia), joilla vissiin on jonkunlainen kesävaellus täällä meneillään. Myös peruslocuksista isompia versioita nähtiin kiipeilemässä lampuissa ja vessojen seinillä, naminami. Nukuttiin ”hotellissa” pubin yläkerrassa, mikä oli sinänsä viihtyisää kun saatiin omat huoneet ja kylppäri. Harmi kyllä myös siellä oli aikamoinen ötökkämeininki, varsinkin kylppärissä kun unohdettiin amatöörimaisesti valot sinne päälle ja lampun ympäristö ja koko katto oli ties minkä peitossa. Myös täällä oli suihkussa hämähäkki. Koko ajan saa vähän lisähaastetta peseytymiseen. Ei voi oikeen tietää, mitkä kaikki hämähäkit on myrkyllisiä, joten pakko lähtee oletuksesta, että kaikkee kannattaa varoa. Luin myös muutamia kuumottavia kuvauksia muista aussien vaarallisista eläimistä, ja varsinkin myrkkyä silmiin tähdäten suihkuttavista rupisammakoista jäi aikamoinen mental image.

Wagga Waggasta lähettiin heti aamusta kunnon ajelemisrupeamalle ja ajettiin vähän reilu 900 kilsaa sieltä Adelaideen. Jonkun verran oli tulvia ja jouduttiin muuttamaan reittisuunnitelmaa ja vähän jännittämään yhden isomman vesilammikon kohdalla päästäänkö siitä ajamaan ollenkaan yli. Päästiin kuitenkin Adelaideen, jossa mentiin matkasta (ja mulla edellisen yön repäsystä eli puol neljään venyneestä kandin kirjottamisesta) väsyneinä suht aikasin nukkumaan. Seuraava päivä vaan pyörittiin kaupungilla, mutta koettiin myös hieman epätoivon hetkiä, koska kun yhtäkkiä iski mieletön nälkä niin mikään meiän ympärillä koko kaupunginosassa ei ollutkaan auki, kun ei otettu huomioon lounas- ja päivällisaikojen välissä ollutta ”siestaa” (en tiiä vielä miksi sitä ausseissa kutsutaan). Oltiin varmaankin ihan väärällä alueelle syömistä ajatellen, mut silti ei saatu aluksi mistään edes bisseä, koska kohdalle osuvissa pubeissa oli strickt dresscode ja meillä oli shortsit...buu! Sydneyssä ei kyseistä ongelmaa ollut, joten tietenkään ei huomioitu virallisempia ruoka-aikoja täälläkään. Kuitenkin tuntui aika epätodelliselta miljoonakaupungissa kävellä korttelitolkulla ilman mitään muita ruokailumahiksia kun mäkkäri (johon ollaan kyllä muutamaan otteeseen jo tälläkin reissulla sorruttu, voi voi kultaiset kaaret). Mutta lopulta päästiin bisselle ja tuopposten äärellä ooteltiin  onnellisempina että raflat aukeis. Ei haluttu tehdä Adelaidessa ruokaa hostellilla, koska oltiin valittu halvin majotus, jossa yleiset oleskelu- ja ruokailutilat yms. astiat oli seminuhruiset ja synkät.

Perjantaina päästiinkin sitten maistelemaan aussilaisia viinejä lasitolkulla Barossa Valleyyn. Mentiin sellaselle minibussiretkelle, jossa oli muitakin backpackereita. Käytiin samalla retkellä maistelemassa neljällä viinitilalla ja nähtiin myös maailman isoin keinuhevonen ja whispering wall, jotka tosin oli aika kyseenalaisia ja yllättäviä nähtävyyksiä, joiden ei tosiaan tiedetty sisältyvän viininmaisteluun...Keinuhevonen oli sellaista luokkaa, etten ees vaivautunut kaivamaan kameraa esiin. Myöhemmin opittiin, että aussit on hulluina kaikenlaisen ison rakentamiseen. Mitä jättimäisempi hummeri, muna, kana tai keinuhevonen sen parempi, kuhan houkuttelee turisteja :D

Viinit sen sijaan oli hienoja, nähtiin ja maistettiin mm. Jacobs Creekin koti, ja päästiin maistelemaan myös pienempiä, mutta maukkaampia aussilaisia viinibrändejä. Illalla yritettiin melko väsyneesti  lähteä Adelaiden yöelämään, joka ei enimmäkseen ollut mitään kaunista katseltavaa. Ensimmäinen, kaupungin halvin, pubi oli aika kiva, mutta siitä eteenpäin nähtiin lähinnä tyttöjä erittäin pikkuruisissa makkarankuorimekoissa, spugeja, tärykalvoja korventavaa jumputusta ja tosi paljon poliiseja. Seuraavana päivänä kateltiin uutisista, että ilmeisesti jotain oli sattunutkin kaduilla ja sen vuoksi poliiseja oli joka puolella. Lisäksi lähtiessä seuraavana aamuna oltiin saatu vielä parkkisakot, jotka onneks saatiin puhumalla kuitattua, mut kokonaisuudessaan kuitenkaan Adelaidesta ei jäänyt ehkä paras mahdollinen kuva. Joenranta oli kuitenkin nätti ja Barossa Valley upee. Rantaa ei ehditty ollenkaan tsekkaamaan ja muutenkin ilmat muuttui parissa päivässä sen verran viileemmiksi ettei oltais siellä varmaan kovin paljoa tarettu makoillakaan.

Tänään lähettiin kohti Great Ocean Roadia ja Melbournea ja päädyttiin ekaan välietappiin Robeen. Meillä on ollut melko randomeita pysähdyspaikkoja ja ylipäätään meidän reitti on ollut tähän saakka ehkä vähän epätavallisempi kuin monesti aussiroadtripillä mut mun mielestä on ollut tosi siistiä nähä kaikennäköstä maaseutua ja pikkukyliä, aavikkoa ja ties mitä kumpuja, vuoria ja laaksoja. Nyt ollaan pari yötä täällä taas tämmösessä trailericabinissa caravan parkissa. Ihan sulonen pikkupaikka tää Robe (vaikka ei edes lähellekään niin pieni kun jotkut muut paikat tässä välillä, täällä asuu sentään vähän vajaa 1000 ihmistä kun jossain pikkukeskittymissä täällä saattaa asua ”muutama” ihminen ja ohi ajaessa näkee 2 taloa). Jatketaan matkaa ma aamuna. ilmat on muuttuneet jotenkin epäilyttävän kylmiksi ja myrskyisiksi. Yöllä satoi vettä ja rakeitakin niin paljon, että herättiin yöllä ja pelättiin et koko meidän cabini hukkuu tai sortuu tuulessa. Ostin ausseista pipon, jota en tosiaankaan aatellut tarvitsevani mutta hetihän se tuli käyttöön. Ainakin opittiin tän maapallon kolkan ilmaston nopeista vaihteluista kantapään kautta...nojoo, mut mieluummin vesisade ja viileys kun räntäloskapaska ja pakkaset tai aussilaisittain: better a bad day surfing than a good day at work;)

11.12.2010

Lennettiin Hki- Brysseli n.2,5h- Abu Dhabi n.7h- Sydney n.14h. Matka meni päällisin puolin tosi hyvin: vaihtolentojen portit löyty helposti, rajamuodollisuudet hoitui kivasti kaikkialla ja kaikkien rinkat saapu onnellisesti ehjinä ja vain vähän pengottuina Sydneyn matkatavarahihnalle. Matka oli vaan aivan h*lvetilisen rankka ja varsinkin 14 h osuus Abu Dhabista Aussien itärannikolle oli aikamoinen sirkus, koska kone oli täynnä kiljuvia lapsia. Keskimmäisellä lennolla mulla oli myös ”lievää” matkapahoinvointia...Etihad Airways oli luksusta, mutta sinänsä myös aika mielenkiintoinen kokemus vieressä istuvan arabinaisen kommenttejen (”coouuuld, siiitbeelts”) ja ruuduissa tasaisin väliajoin vilkkuvan mekka-kompassin ansiosta, joka ilmoitti  täsmällisesti missä suunnassa mekka milloinkin sijaitsee lentokoneeseen nähden. Onneks meillä oli koko matkan erittäin onnistunutta läppää, joka tallentui harmi kyllä videokameralle...sossuäidit Janika ja Reetta on kova juttu.

Saavuttiin Sydneyyn ja fiilis oli aika epätodellinen kun astuttiin ulos lentokentältä -raikasta ilmaa (tosin vähän viemärinhajua myös) ekaa kertaa pariin vuorokauteen, mieletön väsymys ja kostean lämmin ilmasto. Päästiin hostellille pienen säädön jälkeen shuttlebussilla ja saatiin oma neljän hengen dormi, jossa päästiin onneks nukkumaan rauhassa jetlagia pois viisi ekaa aussiyötä. Oltiin keskustassa Wake Up! -hostellissa, joka oli aikalailla sellanen eurooppalaisten reppureissaajien biletyspaikka / pehmeä lasku maailmalle / working holidaylle. No, ainakin siellä toimi kaikki ja saatiin ihan hyvää aamiasta, harbour cruiset, aussiliittymät ja nettiaikaa sisältyen hostellin hintaan.

Sydneyssä nähtiin  meidän ihana (tosin lievästi alkoholisoitunut:) paikallisopas Matsku, mikä oli ihan mahtavaa pitkästä aikaa. Matsku vei meiät heti ekana iltapäivänä oopperatalolle, jossa taisteltiin nukahtamista vastaan. Taidettiin sitten vähän nukahdellakin kahviloihin ja oopperatalon portaille, portaat kun oli niin mukavan lämpimät auringonpaisteesta:) Seuraavina päivinä kierrettiin perusnähtävyydet ja oltiin pari päivää biitsillä. Varsinkin Bondi beach ja sen ympärillä oleva alue oli ihana, voi olla että mun fiiliksiin vaikutti tosin se, että bondi oli eka ranta joka nähtiin suoraan Suomen talvesta päästyämme. 

Keskiviikkona oltiin käymässä Matskun kämpillä, joka sillä oli viel pari päivää Macquarie Universityn villagessa. Sieltä täytyy mainita ekat kunnon kosketukset Aussien wild lifeen, koska takapihalla oli lampi täynnä elämää. Linnut oli TODELLA äänekkäitä ja kuulosti lampaan määkinältä / vauvan huudolta tai joltain siltä väliltä. Lisäks kaikennäkösii bugeja vaan lenteli kattolamppuihin ja kiipes seinillä. Lovely. Mut meillä oli hauska, tosin melko väsynyt, ilta tortillojen ja livemusan parissa.

Matsku näytti meille Manly biitsin vieressä olevan Shelly beachin, joka oli suojaisampi, pienempi ja ainakin mun silmissä lähestulkoon paratiisirantaa lähentelevä elämys. Grillattiin omat dinnerit rannalla auringonpaisteessa ja ryypiskeltiin goonia, aussien halvinta tonkkaviiniä erittäin onnellisina palmunkatveessa. Meidän vieressä hengaili paikallinen aussiseurue juhlien pikkujouluja tonttulakit päässä...tuntuu kyllä todella kummalliselta et nyt on joulukuu! Tääl on kyl mauttomimpia joulukoristeita ikinä, kaikennäköstä krääsää vaan roikkuu ovista ja ikkunoista. Ainakin yks tietty joulupukin kuvatus rantahuvilan ikkunassa Manlyn ja Shellyn välissä oli aika vaikuttava näky. Tosin myöhemmin opittiin, että se oli aika pientä verrattuna joihinkin muihin joulukoristeltuihin talo ja piha yhdistelmiin täällä...

Perjantaina jätettiin Sydney ja lähettiin kauan odotetulle road tripille. Haettiin meidän vuokra-auto Mascotista ja Matskun kamat university villagesta ja tietenkin jo heti matkalla sinne eksyttiin tieltä, joka olis kiertänyt keskustan ja ajauduttiin suoraan Sydneyn ytimeen. Vasemmanpuoleinen liikenne yhdistettynä auto- ja ihmisvilinään ja harbour bridgen moniin kaistoihin oli aika kuumottava yhdistelmä. Onneks mä en oo kuski. Tilanteesta oppineina haetttiin kauppakeskuksesta vanha kunnon tom tom. Perus reppumatkailua kun ostellaan vaan jotain uusinta elektroniikkaa täällä...mut ainakin lyödettiin seuraavaan paikkaan eli Blue Mountainsille erittäin vaivatta.

Täällä ollaan nyt Blue Mountaisien Katoombassa. Aika söpö paikka, uskonnollinen pikkukylä, joka on täynnä hellyyttäviä pikkutaloja, joiden pihassa kukkapuskia ja pikku pikku postilaatikoita. Vähän on kyllä myös intensiivistä, että joka toinen talo on kirkko ja ”God gave his only son” -paatosta on vähän joka seinässä. Mut maisemat on häikäisevät tuolla vuoristossa. Tänään oltiin siellä metsässä bushwalkilla, nähtiin vesiputouksia, the three sisters vuoret ja maailman jyrkin junarata, jossa tuli ehkä vähän kiljuttua... Huomenna nokka kohti Batesman Bayta, jossa voin ehkä kokeilla surffia ekan kerran ja paijata babyvompatteja. JEE.