Batesman Bayssa ei päästykään surfaamaan, mutta päästiin bondailemaan aussilaisten eläinten kanssa. Oltiin kaks yötä trailerihenkisessä cabinissa ja käytiin eläinpuistossa paijaamassa kenguruita, vompatteja, käärmeitäkin, ja puhumassa papukaijoille. Batesmans Bayssa sai jo vähän ensituntumaa myös ällömistä ötököistä, mm. sängyn yläpuolella oli hämähäkkikoti eikä suihkussa tai vessassakaan tarvinnu käydä yksin.
Batesman Baysta lähettiin ajamaan kohti Canberraa, jossa kävästiin aika nopsasti, koska pääkaupunki oli niin tylsähkö kun aiemmin oltiin kuultukin. Käytiin syömässä wrappeja ja juustokakkua, tsekattiin parlamenttitalot ja eksyttiin varmaankin maailman pelottavimpaan nettikahvilaan. Siellä haisi kolme päivää peseytymättä koneella pelannut teinipoika ja vieressä dataili todella creepejä tyyppejä pelaamassa ampumispelejä silmät seisoen, huijui. Sieltä kuitenkin selvittiin ja pähkäiltiin pari tuntia jäädäkö Canberraan yöksi vai lähteäkö eteenpäin. Päätettiin nettikahvilasta traumatisoituneina lähteä pois pääkaupungista ja ajettiin yötä vasten pienempään sisämaakaupunkiin Wagga Waggaan.
Ajomatkalla alkoi ukkostaa just pimeyden laskeuduttua ja ajettiin mielettömien salamoiden keskellä määränpäähän, mikä oli jännää, mut myös aika hienon näköstä yhdistettynä tähtitaivaaseen. Wagga Wagga oli myös elämys sinänsä. Ötököitä oli tosi paljon, varsinkin aussilaisia heinäsirkkoja (locuksia), joilla vissiin on jonkunlainen kesävaellus täällä meneillään. Myös peruslocuksista isompia versioita nähtiin kiipeilemässä lampuissa ja vessojen seinillä, naminami. Nukuttiin ”hotellissa” pubin yläkerrassa, mikä oli sinänsä viihtyisää kun saatiin omat huoneet ja kylppäri. Harmi kyllä myös siellä oli aikamoinen ötökkämeininki, varsinkin kylppärissä kun unohdettiin amatöörimaisesti valot sinne päälle ja lampun ympäristö ja koko katto oli ties minkä peitossa. Myös täällä oli suihkussa hämähäkki. Koko ajan saa vähän lisähaastetta peseytymiseen. Ei voi oikeen tietää, mitkä kaikki hämähäkit on myrkyllisiä, joten pakko lähtee oletuksesta, että kaikkee kannattaa varoa. Luin myös muutamia kuumottavia kuvauksia muista aussien vaarallisista eläimistä, ja varsinkin myrkkyä silmiin tähdäten suihkuttavista rupisammakoista jäi aikamoinen mental image.
Wagga Waggasta lähettiin heti aamusta kunnon ajelemisrupeamalle ja ajettiin vähän reilu 900 kilsaa sieltä Adelaideen. Jonkun verran oli tulvia ja jouduttiin muuttamaan reittisuunnitelmaa ja vähän jännittämään yhden isomman vesilammikon kohdalla päästäänkö siitä ajamaan ollenkaan yli. Päästiin kuitenkin Adelaideen, jossa mentiin matkasta (ja mulla edellisen yön repäsystä eli puol neljään venyneestä kandin kirjottamisesta) väsyneinä suht aikasin nukkumaan. Seuraava päivä vaan pyörittiin kaupungilla, mutta koettiin myös hieman epätoivon hetkiä, koska kun yhtäkkiä iski mieletön nälkä niin mikään meiän ympärillä koko kaupunginosassa ei ollutkaan auki, kun ei otettu huomioon lounas- ja päivällisaikojen välissä ollutta ”siestaa” (en tiiä vielä miksi sitä ausseissa kutsutaan). Oltiin varmaankin ihan väärällä alueelle syömistä ajatellen, mut silti ei saatu aluksi mistään edes bisseä, koska kohdalle osuvissa pubeissa oli strickt dresscode ja meillä oli shortsit...buu! Sydneyssä ei kyseistä ongelmaa ollut, joten tietenkään ei huomioitu virallisempia ruoka-aikoja täälläkään. Kuitenkin tuntui aika epätodelliselta miljoonakaupungissa kävellä korttelitolkulla ilman mitään muita ruokailumahiksia kun mäkkäri (johon ollaan kyllä muutamaan otteeseen jo tälläkin reissulla sorruttu, voi voi kultaiset kaaret). Mutta lopulta päästiin bisselle ja tuopposten äärellä ooteltiin onnellisempina että raflat aukeis. Ei haluttu tehdä Adelaidessa ruokaa hostellilla, koska oltiin valittu halvin majotus, jossa yleiset oleskelu- ja ruokailutilat yms. astiat oli seminuhruiset ja synkät.
Perjantaina päästiinkin sitten maistelemaan aussilaisia viinejä lasitolkulla Barossa Valleyyn. Mentiin sellaselle minibussiretkelle, jossa oli muitakin backpackereita. Käytiin samalla retkellä maistelemassa neljällä viinitilalla ja nähtiin myös maailman isoin keinuhevonen ja whispering wall, jotka tosin oli aika kyseenalaisia ja yllättäviä nähtävyyksiä, joiden ei tosiaan tiedetty sisältyvän viininmaisteluun...Keinuhevonen oli sellaista luokkaa, etten ees vaivautunut kaivamaan kameraa esiin. Myöhemmin opittiin, että aussit on hulluina kaikenlaisen ison rakentamiseen. Mitä jättimäisempi hummeri, muna, kana tai keinuhevonen sen parempi, kuhan houkuttelee turisteja :D
Viinit sen sijaan oli hienoja, nähtiin ja maistettiin mm. Jacobs Creekin koti, ja päästiin maistelemaan myös pienempiä, mutta maukkaampia aussilaisia viinibrändejä. Illalla yritettiin melko väsyneesti lähteä Adelaiden yöelämään, joka ei enimmäkseen ollut mitään kaunista katseltavaa. Ensimmäinen, kaupungin halvin, pubi oli aika kiva, mutta siitä eteenpäin nähtiin lähinnä tyttöjä erittäin pikkuruisissa makkarankuorimekoissa, spugeja, tärykalvoja korventavaa jumputusta ja tosi paljon poliiseja. Seuraavana päivänä kateltiin uutisista, että ilmeisesti jotain oli sattunutkin kaduilla ja sen vuoksi poliiseja oli joka puolella. Lisäksi lähtiessä seuraavana aamuna oltiin saatu vielä parkkisakot, jotka onneks saatiin puhumalla kuitattua, mut kokonaisuudessaan kuitenkaan Adelaidesta ei jäänyt ehkä paras mahdollinen kuva. Joenranta oli kuitenkin nätti ja Barossa Valley upee. Rantaa ei ehditty ollenkaan tsekkaamaan ja muutenkin ilmat muuttui parissa päivässä sen verran viileemmiksi ettei oltais siellä varmaan kovin paljoa tarettu makoillakaan.
Tänään lähettiin kohti Great Ocean Roadia ja Melbournea ja päädyttiin ekaan välietappiin Robeen. Meillä on ollut melko randomeita pysähdyspaikkoja ja ylipäätään meidän reitti on ollut tähän saakka ehkä vähän epätavallisempi kuin monesti aussiroadtripillä mut mun mielestä on ollut tosi siistiä nähä kaikennäköstä maaseutua ja pikkukyliä, aavikkoa ja ties mitä kumpuja, vuoria ja laaksoja. Nyt ollaan pari yötä täällä taas tämmösessä trailericabinissa caravan parkissa. Ihan sulonen pikkupaikka tää Robe (vaikka ei edes lähellekään niin pieni kun jotkut muut paikat tässä välillä, täällä asuu sentään vähän vajaa 1000 ihmistä kun jossain pikkukeskittymissä täällä saattaa asua ”muutama” ihminen ja ohi ajaessa näkee 2 taloa). Jatketaan matkaa ma aamuna. ilmat on muuttuneet jotenkin epäilyttävän kylmiksi ja myrskyisiksi. Yöllä satoi vettä ja rakeitakin niin paljon, että herättiin yöllä ja pelättiin et koko meidän cabini hukkuu tai sortuu tuulessa. Ostin ausseista pipon, jota en tosiaankaan aatellut tarvitsevani mutta hetihän se tuli käyttöön. Ainakin opittiin tän maapallon kolkan ilmaston nopeista vaihteluista kantapään kautta...nojoo, mut mieluummin vesisade ja viileys kun räntäloskapaska ja pakkaset tai aussilaisittain: better a bad day surfing than a good day at work;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti